perjantai 24. lokakuuta 2014

Musertava aallokko.

Lokakuuta on vielä viikko jäljellä. Lupasin itselleni ottaa lokakuun rennosti juoksun kannalta, jotta palaudun kunnolla Vaarojen Ultralta. Lupaus on pitänyt, vaikka tällä viikolla jalat tuntuvat erittäin hyviltä ja mieli huutaa metsään juoksemaan.

Eilen uin 2 kilometriä ja ilokseni pystyin uimaan jo useamman kerran vapaauintia 50 metriä putkeen. Se toimii, jos pysyn rauhallisena ja keskityn pysymään rauhallisena, mutta onhan se rankkaa! Vaatii myös pääkopalta jonkin verran, kun huidot altaassa päästä päähän välillä henkeäsi haukkoen, välillä yskien ja välillä näyttäen eksyneeltä. Kerran menin ihan sekaisin, kun viereisen radan papasta tuli pieniä aaltoja, jotka melkein musersivat voimallaan minut alleen. Tämä tietää hyvää avovesiuintiin. Miten ikinä selviän meressä ensi kesänä, jossa on sitten ihan oikeita aaltoja ja pari sataa muuta triathlonistia samanaikaisesti? Selviän minä. Olen sen päättänyt. Hämmentävä hetki oli myös, kun sain erittäin lyhyen flow-tilan. Hetken aikaa vapaauinti tuntui jotenkin luonnolliselta, vaivattomalta. Ja sitten se mummo ui pää pinnalla rintaa mennen tullen vasemmalta ohi.

Olen edelleen surkea uinnissa, mutta ei se haittaa. Otan pisteitä itselleni siitä, että MINÄ EDES YRITÄN. Minä menin vihaamaani uimahalliin. Olen varmasti ylinolon näköinen, kun se lakkikin puristaa koko ajan ja korjailen uimalasejani kaiken aikaa. Välillä uin vaparia kymmenen metriä ja yritys päättyy yskänkohtaukseen tai siihen, että kellun hetken selälläni huilaten. Välillä huidon menemään keskittyneesti, omasta mielestäni täysillä ja tulen ohitetuksi valloittavan hymyn kera, mutta MINÄ EDES YRITÄN.

Jotenkin uinnin kautta innostuin koko yrittämisestä uudelleen. Haluan ehdottomasti kokeilla tämän syksyn aikana myös muita lajeja, joissa en ole uskaltanut käydä ennen. En osaa tanssia, pelkään hevosia. Toisaalta myös puulaaki-futis kiinnostaa ja vanha suola koripallon parissa janottaa, mutta katsellaan.

Kun pääsee yli epäonnistumisen pelosta tai siitä, mitä muut ajattelevat, vapautuu nauttimiseen paljon enemmän energiaa.

On se liikunta vaan niin kivaa ja nyt saa ottaa yhteyttä kaikki uinnin tekniikkaopastusta antavat. Olen valmis.






2 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvälle :) Täällä myös entinen koripalloilija. Peleistä oli monta vuotta taukoa, mutta nyt olen taas päässyt välillä pelailemaan ja olen saanut muistutuksen siitä kuinka rankkaa ja hauskaa se olikaan :) Lisäksi se tuo hyvää vaihtelua juoksupainotteiseen treenaamiseen.
    Tsemppiä uintitreeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja tsemppiä sinnekin! Välillä kyllä kaipaa koripallon vauhtia ja monipuolisuutta. Katsoo nyt, jos aikataulut passaa ja pääsisi vähän kentälle :)

      Poista