Sääliksi kävivät nämä nuoret. Ensin heidät oli pakotettu tunkkaisesta luokkahuoneesta city-metsään, jossa paistoi aurinko ja linnut lauloi. Sitten olisi vielä pitänyt kävellä ihan itse ja etsiä jotain v****n rasteja, joissa todennäköisesti luki jotain v***n kirjaimia, joista piti muodostaa joitakin v***n sanoja.
Ilmeistä päätellen heidät oli myös pakotettu syömään aamiaiseksi myrkkypuuroa ja juomaan päälle kuravelliä (ei muuten oikeasti maistu juuri miltään).
Rasteja oli metsässä useampi, joten olikohan tuohon city-metsäsuunnistukseen varattu koko päivä? Heidän kävelytahtinsa oli niin hidasta, että meinasin nukahtaa, kun juoksin heidän ohitseen. Jos siis teinisi on kateissa illalla, käy katsomassa ykkös- ja kakkosrastin välistä Vaskiluodosta!
Ja jos he kertovat nähneensä itsekseen nauravan juoksevan kääpiön, kannattaa uskoa. Eräällä esikeski-ikäisellä juoksijalla tuli nimittäin oma teini-ikä turhan elävästi mieleen. Silloin koko elämä oli yhtä v***n city-suunnistusta.
12-vuotiaana meillä oli parhaan kaverini Sannan kanssa homma selvästi hallussa.
Kuvalla irtosi palkinto Suosikki-lehden kaksoisolentokilpailussa.
Seuraavat vuodet menivätkin sitten istuessa puistossa.
Jos sinne asti jaksoi kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti