Jämin puolikkaalle.

Seuraava ja ainoa juoksukoitokseni ennen Kolin Vaarojen maratonia on Jämi21 - XC Run, joka juostaan mahtavissa Jämin maisemissa. Jämi on Ikaalisista n.25km vasemmalle. Päädyin Jämin puolimaratoniin, koska se juostaan maastossa pitkin ulkoilureittejä ja polkuja, joiden pohja on hiekkaa tai soraa. Osa reitistä on myös ihanan pehmeää neulaspolkua. Näkymät harjuilta on kuulemma aivan mahtavat ja tunnelma mukava. Tiedän, että jalkani sekä henkinen hyvinvointini rakastaa tätä reittiä, joten 14 päivän päästä pääsee taas juoksemaan kilpaa itseään vastaan. Mitään ennätyksiä tuolla ei todellakaan tehdä, koska radalla on nousuja melkoisesti. Mutta ei haittaa, ylämäet on kivoja ja olen oikeasti harjoitellut niitä. 

Tässä on lähes jokapäiväisen lenkin päätepiste eli Rapiksen huipulle vievä tie. Se on jyrkempi ja pidempi kuin kuva antaa ymmärtää. Se ei nyt ole mikään mäkihyppytorni, mutta aika hyvä mäki kuitenkin näin aakeen laakeen Pohojanmaan maastoprofiilivinkkelistä. 

Oon jotenkin menettänyt sydämeni tuolle maastojuoksulle. Pehmeät alustat, mielenkiintoiset maisemat ja hiljaisuus. Lenkin jälkeen kroppa tuntuu hyvältä, jotenkin levollisemmalta. Nuo uudet maastolenkkarit on jo yhtä jalkojeni kanssa ja nautin niiden tuomasta keveydestä askeleeseen. 

Eilisen kympin päätteeksi juoksin jälleen Rapiksen huipulle ihailemaan maisemia röökaavien mopopoikien kanssa. 

Tänään treenit jatkuvat heti, kun mahdollinen korvatulehduspotilas on käytetty lääkärissä ja peitelty omaan sänkyyn.