Don`t worry, be happy.

Tänään on hyvä päivä. Korvatulehdusta sairastava Kahvakuula on jo parempi, tankkauspäivä nro3 on käynnissä ja 10-tuntisen erittäin inspiroivan työpäivän päätteeksi pääsen hierojalle, joka avaa penikat ja jalkaterät.

Muutama musta pilvi on myös ilmestynyt perjantaiselle kisataivaalle. Eilen, ihan ajattelemattomuuttani, sössin oikean hartiani käyttökelvottomaan kuntoon. Se saadaan kyllä kuntoon, keinot on, mutta loppuuko aika kesken?

Muuten valmistautuminen kisaan etenee normaalisti. Olen nukkunut tapani mukaan aivan liian vähän, olen tehnyt tapani mukaan aivan liian paljon töitä ja olen tapani mukaan vetänyt överit patongista, appelsiinimehusta sekä urheilujuomasta. Kroppa palautuu hitaasti, mutta se palautuu. Ja jos hartia ei toimi normaalisti perjantaina, teippaan sen ilmastoteipillä kiinni kroppaan. Ja jos pystyn juoksemaan ainoastaan lyhimmän (14km) matkan, lähden pääsiäisen viettoon vähän tuhdimmissa tunnelmissa kolmen päivän tankkaamisen jälkeen.

Sitten tärkeimpiin asioihin. Kisakynsilakka on valittu. Se on ylistys kesän lähestyvälle juoksukaudelle ja ehdoton lempivärini.

  Lumene

Awakening - Luonto herää

Vaikka räkä valuisi pitkin poskia, vaikka punaiset kasvosi olisivat vääntyneet karmeaan irvistykseen, vaikka silmät olisivat puoliksi tuskasta kiinni ja vaikka kuola valuisi suusta, on kynnet ainakin hienot.

 Toteutin myös toisen uhkaukseni.

Nyt Radio Vaasan studiosta löytyy keppi, 

jolla ahdistelen muuta henkilökuntaa.

 

Kisapäivään siis kaksi vuorokautta. On tunne, että olen lähdössä soitellen sotaan. Oliko tämä sittenkään niin hyvä idea? Mitä, jos hartiaa ei saada auki ja juoksun aikana kipu on liian suuri? Blaa blaa blaa. Ei jaksa nyt miettiä. Pitää lakata kynnet.