Neljä viikkoa Kahvakuulan syntymän jälkeen, syyskuussa 2011, laitoin jalkaani vanhat jumppakenkäni ja lähdin juoksemaan. Seuraavat kuukaudet hölköttelin muutaman kerran viikossa kohotellen peruskuntoa ja vanhat lenkkarini pelasivat oikein hyvin. Harrastus oli kuin olikin halpaa kuin makarooni. Itse asiassa se oli vielä halvempaa. Se ei maksanut mitään.
Ongelmat alkoivat muutaman kuukauden kuluttua. Helmikuussa ilmoittauduin ensimmäiselle puolimaratonilleni, joka järjestettiin Maskussa. Osallistuminen maksoi 150 pussia makaronia. Tottakai piti hankkia uudet lenkkarit, koska nyt oltiin menossa Vaasan pimeiltä kujilta ihmisten ilmoille ja juoksumääräni olivat lisääntyneet huomattavasti. Tarvittiin kunnon menopelit ja sitä paitsi lenkkarini olivat rumat, likaiset ja kuluneet. Uudet lenkkarit myös siivittävät parempaan vauhtiin, tottakai. Uudet lenkkarit markkinajohtajalta maksoivat 745 pussia makaroonia.
Ongelmaksi muodostui myös sää. Huhtikuun puolivälissä voi olla pakkasta joitakin asteita tai voi olla kymmenen astetta lämmintä. Voi sataa jäätävää tihkua tai aurinko voi paistaa pilvettömältä taivaalta. En omistanut edes tuulipukua, vaikka olen kotoisin tuulipukujen luvatusta maasta Tampereelta. Oli aika tehdä perushankintoja. Tarvittiin pitkähihainen juoksupaita, vuorellinen juoksupaita ja juoksutakki, joka pitää sadetta sekä korvien suojaksi samanlainen Odlon pääpanta, jota Kaisa Mäkäräinen käyttää. Se, jos mikä, tuo lisää vauhtia. Kaikki yhteensä 770 pussia makaroonia. Tottakai tankattiin myös koko tankki täyteen makaroonia, kun lähdettiin perheen voimin ajelemaan Vaasasta Tampereen kautta Maskuun ja takaisin Vaasaan.
Ja kierre oli valmis. Kun yhdestä tapahtumasta päästiin, oli katse jo seuraavassa. Uudet lenkkarit, 600 pussia makaroonia. Tukholman maraton 1500 pussia makaroonia, sykemittari 1000 pussia makaroonia. Uusia juoksutapahtumia ja uusia juoksukilpailuja. Joka tapahtumaan uudet juoksusukat, jotka nekin maksavat kappaleelta 75 pussia makaroonia. Tämän hetken hankintalistalla on esimerkiksi juoksumatto kotiin (7500 pussia makaroonia), uudet lenkkarit (600 pussia makaroonia), kompressiosäärystimet (250 pussia makaroonia) ja ensi vuonna olisi taas kiva päästä juoksemaan Gran Kanarian maraton (10 000 pussia makaroonia).
Onneksi makarooni on kuitenkin halpaa ja sopii erinomaisesti vararikkoisen juoksijan ruokavalioon. Siinä makaroonia syödessäni voin myös pohtia, kuinka taloudellista on lähteä huhtikuussa autolla Vaasasta Raumalle juoksemaan Karhu-viestiä. Matka on edestakaisin 500km, joten tankkiin menee muutama makaroonipussi. Osallistumismaksu 100 pussia makaroonia.
Viestissä juoksen osuuden, joka on pituudeltaan n. 5-9km. Siinä tulee kilometrille hintaa.
Life is a highway
I want to ride it all night long
I want to ride it all night long
I Feel You :)
VastaaPoista