Terveisiä Tampereelta.

Perjantaina kantautui Vaasaan hienoja uutisia. Fustra valittiin Vuoden 2012 liikuntatuotteeksi! Ja syystäkin! On hienoa olla mukana tässä tiimissä ja tämä on vasta alkua.

Lauantaina pistin sitten itselleni haasteen. Olen tehnyt yhden kovemman juoksumattotreenin kerran 1,5 viikossa ja tarkoitus on ollut nostaa tuon treenin tehoja joka kerta. Olen nimittäin siinä mielessä laiska juoksija, että kun vauhtia pitäisi lisätä maastossa, nautin enemmän maisemista ja jätän itseni haastamisen "huomiselle". Tavallaan tämä on ollut hyvä, koska nyt olen antanut kroppani tottua kovempiin treeneihin hiljalleen ja keho pysyy paremmin kehityksessä mukana.

Ajattelin ennen lauantain treeniä, että olosuhteet ovat optimaaliset. Sain treenata harvinaisesti keskellä päivää, jolloin vireystaso oli täysin erilainen kuin myöhään illalla tai aikaisin aamulla. Ennen marssimistani juoksumatolle tein itselleni haastavan treenin:

12km/h @ 3km
13km/h @ 3km
14km/h @ 3km
15km/h @ 1km

Ajattelin, että jos ensimmäiset 9km selviän pystyssä, voin antaa tuon viimeisen kilsan olla. Mutta en voinut. Oikeastaan olin jo ihan loppu, kun olin juossut 14km/h vauhtia kaksi kilometriä. Silloin oli pakko punnita jaksaminen uudestaan, koska en halunnut tipahtaa matolta. Se tekisi tosi kipeää. Halusin kuitenkin tehdä tämän harjoituksen loppuun, vaikka tuntui todella pahalta. Halusin tulla voittajana maaliin. Saavuttaa asetetun tavoitteen, vaikka palkintona olisi ainoastaan hyvä mieli ja papukaijamerkki. 

Ennen viimeistä kilometriä hakkasin käsiäni yhteen ja huusin "menemene"! Löin käsillä itseäni reisiin kuten sumopainijat ja lisäsin vauhdin 15km/h. Ähisin ja puhisin. Juoksustudiossa päät kääntyivät ja ihmisiä nauratti. Ei haittaa, ei haittaa kiva tehdä ihmiset iloisiksi. Viimeinen kilometri oli raskas, aivan älyttömän rankka. Teki mieli keskeyttää tämä hullutus, mutta en perhana voinut.

Jaksoin maaliin saakka ja lopussa kiitos seisoi tai juoksi, seisominen on aika tylsää. 10km ja 45.30. Aika teki minut niin onnelliseksi. Ehkä tuosta saa vielä pari minuuttia puristettua ensi kesäksi, kun kisanumero lyödään rintaan. Mahtava fiilis. Siitä sitten kipitin vaihtamaan paidan ja vedin ihan fiiliksissä neljä Fustra-asiakasta putkeen. Kiva päivä!

Tänään sitten vaihdoin maisemia ja ajelin Kahvakuulan kanssa Vaasasta Tampereelle. Illalla kävin tarkastamassa Tohlopin, Tesoman, Ikurin, Lamminpään, Lentävänniemen ja Pispalan. Kaikki oli kunnossa ja hölkälle tuli matkaa 10km.

Huomenna Helsinkiin ja harmi, kun junassa ei ole juoksumattoa. Joku voisi ottaa asiakseen tehdä juniin kuntoilutiloja? Menee hyvää aikaa hukkaan.