Eilen illalla kävin palauttavalla lenkillä. Teki hyvää juosta hiljentyvässä kaupungissa hiipien, hengästymättä. Katselin väistyvää talvea ja nollasin ajatuksiani.
Tämä kulunut vuosi on ollut huikea ja se on tarjonnut valtavasti mahdollisuuksia. Päivät ovat olleet aikataulutettuja aamusta iltaan, kun olen jakanut vuorokauden 17 hereillä viettämääni tuntia perheen, töiden, koulun, ystävien ja harrastuksien välillä. Suurimmat voittajat ovat olleet työ ja juoksu. Suurin häviäjä onkin sitten ollut paras ystäväni Mörökölli.
Iltaisin Kahvakuulan nukahdettua oman elämänsä huippu-urheilija alkaa touhuta. Joko lenkkarit katoavat eteisestä ulos lenkille tai keppi alkaa heilumaan olohuoneessa. Iltaisin kyytiä saavat myös keskivartalon lihakset unohtamatta venyttelyitä, joita oman elämänsä huippu-urheilija tekee jopa ollessaan koiransa kanssa lenkillä. Lähes joka aamu Kölli herää yksin vuoteesta, josta toinen käyttäjä on poistunut jo muutamaa tuntia aikaisemmin intohimonsa pariin. Kun oman elämänsä huippu-urheilija suunnitteli innoissaan Foam Rollerin (itsehierontarulla) hankkimista, huokaisi Kölli syvään. Jälleen yksi iltapuhde lisää. Vaimon kanssa pääsee reissuun, jos kohteessa juostaan puolimaraton tai maraton. Varttimaratonkin käy hätätapauksessa.
Kunnes sen tajusin! Kevät alkaa jo olla niin lähellä, että kohta pääsen taas Kahvakuulan kanssa juoksurattailla lenkille. Ei enää aamulenkkejä klo 06.45 tai vaihtoehtoisesti väsyneitä yöjuoksuja klo 21 jälkeen. Voin siis mennä juoksentelemaan parhaassa seurassa ja päivänvalossa. Aamuisin voin nukkua hieman pidempään ja iltaisin voin viettää enemmän aikaa aviomieheni vieressä sohvalla. Tuijottaen hänen kanssaan käsi kädessä tekstitv:tä, jonka sivuja vaihdetaan hitaammin kuin kilpikonna juoksee satasen tai katsoen C.S.I Miamin uusintojen uusintoja.
Näin me hurjasteltiin viime syksynä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti