Kovalla sykkeellä.

Voihan Mörökölli taas. Juteltiin eilen tulevasta Pohjalaisen hallimaratonista. Kölli ilmoitti päättäväisenä veikkauksensa ajastani. Se oli sen verran rankka arvaus, että en edes kehtaa sitä ääneen sanoa. Mutta onhan toki imartelevaa, että toinen uskoo vaimoonsa kuin Paavo Nurmeen.

Aamulla kello soi 06.15. Ihan vaan sen takia, että en ehdi muuten tänään juoksemaan. Saapuessani Wasa Sports Clubin juoksustudioon hieman ennen kello seitsemää oli studiossa käynnissä Lenan pitämä MorningRun-tunti. Oli mukava juosta, kun ympärillä oli kannustava ohjaaja ja muita juoksijoita, vaikka juoksinkin oman treenini mukaisesti.

Tänään vedettiin jokaviikkoinen nouseva kymppi ja viime viikosta piti pinnistää ihan vähän nopeammin:

1km @ 10km/h
2km @ 11km/h
2km @ 12km/h
2km @ 13km/h
2km @ 14km/h
1km @ 15km/h

49min. kesti tämä ihanuus. Jos olisin hieman lopusta kiiristänyt parikymmentä sekuntia, olisi viimeiset kolme kilsaa mennyt Cooperissa 3000m. Mahtava alku päivälle! Mitä lujempaa juoksen, sitä enemmän nautin.

Muutama päivä sitten tylsästi vihjailin tulevista mielenkiintoisista haasteista ja nyt voisin kiusaksenne jälleen todeta, että niitä haasteita on tulossa vielä muutama lisää. On kieltämättä aika leveä hymy tällä hetkellä ja sykkeet hakkaa. Ja ei, en kerro. Pitäähän mulla olla jotakin kirjoitettavaa myös tulevaisuudessa.

 Tämän päivän kappale on ehdottomasti Miriam Makeban hyväntuulinen "Pata pata".