Työaamu vaihtuikin asiakasperuutuksen myötä vapaaksi aamuksi, joten käytin sen hyväkseni. Nukuin pitkään, keitin kahvit ja nautin aamupalaa rauhassa lukien samalla päivän lehdestä tuoreimmat uutiset.
No enhän nyt kuitenkaan.
Muun perheen vielä nukkuessa hiivin kylpyhuoneeseen, puin päälleni eilen sinne viemäni lenkkivaatteet, laitoin musiikkia korviin ja Garminin ranteeseen. Koiralle kerroin olevani poissa vajaan tunnin. Ulkona oli fantastinen ilma. Hiekoittaja oli näköjään tiennyt suunnitelmistani, koska Västervik-Gerby peruslenkkini oli erittäin hyvin hiekoitettu ja juokseminen kesälenkkareilla oli suhteellisen vaivatonta. Tottakai se juoksuaskeleen viimeinen eteenpäin työntyvä polkaisu jää liukkaalla vaille täyttä voimaansa, mutta ei nyt ruveta vaativaksi.
Teki hyvää saada pitkästä aikaa raitista ilmaa, koska viime viikot olen junnannut paikoillani sisätiloissa juoksumatolla itseäni peilistä tuijottaen. Nyt maisemat vaihtuivat ja paikoitellen näkyi jään läpi jopa otteita asfaltista. Kevät tulee, luonto herää, valo lisääntyy ja minä tarvitsen uudet juoksulenkkarit.
Kahvakuulalta vietiin julmasti ja lopullisesti tutti viime viikolla. Nyt sitten opetellaan elämään ilman tuttia ja kuinka ollakkaan, on sanoja alkanut tupsahdella sieltä täältä. Myös ensimmäinen ruotsinkielinen sana on nähnyt päivänvalon. Se sanotaan aina kolmesti peräkkäin ja siihen liitetään korvia särkevää kitinää.
Lohikäärmekelkka on min min min
Tietokone on min min min.
Kaikki, mitä äiti syö on min min min.
Lista on loputon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti