tiistai 12. helmikuuta 2013

Prioriteeteistä.


Eilinen kirjoitukseni aiheutti viestien tulvan postilaatikkooni. Muistuttaisin kaikkia edelleen siitä, että kirjoitin prioriteeteistä. Mitkä asiat laitat etusijalle omassa elämässäsi? En suinkaan tarkoittanut, että kaikkien pitäisi jahdata ennätyksiä lenkkipoluilla yötä päivää tai sitä, että kaikki vapaa-aika käytetään liikuntaan. Toiset priorisoi illan perheelleen, toiset käy teatterissa tai lätkämatseissa. Me kaikki käytämme tuon ajan parhaalla mahdollisella tavalla itsellemme. Oli se sitten henkiseen tai fyysiseen hyvinvointiimme.

MUTTA. Liikunnan ja fyysisen hyvinvoinnin tulisi silti löytyä kaikkien prioriteeteistä kolmen kärjestä. Ihan itsenne ja meidän muiden veromarkkojen takia. Olen puhunut. Tältä päivältä.

Pakosti aloin miettimään omia prioriteettejäni. Jouluaattona vedin pitkän lenkin juuri ennen jouluateriaa muiden odottaessa minua joulunviettoon. Joskus menen mielummin hikisenä radiolle tekemään lähetystä kuin jätän lenkkini suihkun takia lyhyemmäksi. Iltaisin kotona keppi heiluu ja telkkaria en ole katsellut ikuisuuteen sohvalla, koska mielummin venyttelen tai teen vatsalihaksia lattialla. Jätän paljon asioita tekemättä, koska priorisoin sen ajan juoksuun. Ensin juoksut, sitten muut harrastukset ja se ei haittaa yhtään. Ja miksi?

Olen halunnut tätä niin kauan kuin jaksan muistaa. Kaivannut tunnetta, että saan tuntea itseni vapaaksi. Vapaaksi kaikesta. Silloin olen ainoastaan alaston minä. Olen myös aina halunnut treenata paljon ja tehdä töitä tavoitteen eteen. Halunnut kokeilla rajojani ja haastaa itseni päivittäin. Mutta sitä en olisi ikinä uskonut, että tämä kaikki antaa minulle vapaalipun itseeni ja jokapäiväisen huviajelun omiin ajatuksiini. Kuinka onnelliseksi juoksuaskeleet voivat ihmisen tehdä. Ei onnelliseksi juoksemisesta, vaan halusta elää.

Kuinka paljon olen valmis uhraamaan aikaa harrastukselle, jossa en ikinä tule olemaan maailman huippu? Näin minulta kysyttiin. En tiedä vastausta, mutta varmasti enemmän kuin nykyään. Operaatio "juoksumatto kotiin" on nimittäin käynnissä. Silloin pystyn nostamaan juostujen kilometrien määrää huomattavasti.

 
Huomenna on Maailman Radiopäivä.
On hyvä muistaa radion merkitys aktiivisena paikallisena toimijana.
Tapaamme siis Radio Vaasassa klo 7-11.
(lähetystä voi kuunnella myös netistä www.radiovaasa.fi


 

2 kommenttia:

  1. Mulla ei juoksu ole koskaan tuntunut hyvältä tavalta liikkua. Ties mistä johtuu. Tavoitteena kuitenkin olisi kesällä juosta se Nice Runin 5 kilsaa, vaikka sekin on varmaan kuolemaksi. :D

    VastaaPoista
  2. Ei se ole :D Ja juoksukin muuttuu kyllä mukavammaksi, ehkä :)

    VastaaPoista